Kantapaikassa

Sain vasta otsikon kirjoitettua päiväkirjaani, kun tuttu pariskunta jo ilmaantui kantapöytäämme. Viimeisen neljän päivän ajan olemme tavanneet tuolla tietyllä porukalla aina iltaisin. Ihana perinne, sillä seura on ollut mukavaa ja rentouttavaa. Hassuintahan on ollut, että sillä bussimatkalla ei juuri voinut puhua tärinän ja melun takia, mutta silti yhteinen taival yhdistää kummasti. Hyvä illallinen yhdessä ja sitten aika toivottaa hyvää reissua itse kullekin. Sniff.

Tänään oma temppelikierros tuli täyteen alueen kolmen vanhimman temppelin nähtyäni. Jännää, että tiilikausi edelsi hiekkakiveä. Melkein olisin kuvitellut sen toisinpäin. Arkkitehtuurisesti varsinkin tämän päivän suurin temppeli oli vaikuttava temppelimäki. Iso vesialtaat taasen, ja sen keskellä kohoaa iso mäkimäisen temppeli useine torneineen. Tein vielä tunnin kävelylenkin temppeliltä riisipelloille. Upeita maisemia, sadonkorjuu on luvassa joulu-tammikuussa. Vielä oli ihanan vihreää, sitten varmaan kellertää kovasti. Jotenkin moottoripyörän selässä paluumatkalla tuli tippa linssiin. Näiden kolmen päivän kertyneet kokemukset liikuttivat.

Illalla tuntui aika uskomattomalta saada tekstiviesti tänne viidakkoon ja käydä nettikahviossa vastaamassa läheisten viesteihin. Jotenkin tunteellinen kokemus tuokin.