Päiväretken päätteeksi

Päivästä tuli juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Aamulla kyyti tuli, vei satamaan ja siitä isoon alukseen (400 matkustajapaikkaa). Parin tunnin reissun aikana tuli juteltua paljon mukavan suomalaispariskunnan kanssa, suomeksi siis. Herttaisaa väkeä, enkä olisi ikinä uskonut näin pirteää ja hyväkuntoista miestä 70-vuotiaaksi :)

Pysähdyimme Maya-lahdelle (täällä kuvattiin The Beachiä), jossa meitsi lähti snorkkaalijien veneeseen. Tekniikka palautui nopeasti mieleen sukelluskurssilta, ja pohjan maisemia oli hauska seurata lähietäisyydeltä. Täältä jatkettin sitten toiselle lahdelle. Vaihtoehtoina snorklaus tai kalojen syöttäminen vähän lasipohjavenettä muistuttavalla paatilla, arvaatte varmaan kumpaan päädyin... Hurjasti koralleja ja kaloja, ja löytyipä pohjasta harvinainen lion fish (leijonakala?). Vähän kuin mustan särjen ja siilen risteytys, mutta pirun tappava -- pistoksesta puoli tuntia kuolemaan! Groovy :)

Kho Phi Phi Donin saarella syötiin tukeva buffet-lounas, ja puolitoista tuntia jäi aikaa valokuvaukselle lahden upealla, valkoisella hiekkarannalla. Paljon muuten auringon polttamia turisteja helposti bongattavissa :) Kolmelta taas laivaan ja kotimatkan istuin aurinkokannella paahtamassa vuorastani itseäni.

Reissun päätteeksi kyyti vei takaisin vierasmajaan ja suihkun jälkeen uudestaan liikenteeseen. Löysin bussiaseman sekä aikataulut Khao Lakiin. Tarkka tieto on selkeyttä, ja selkeys on voimaa päätöksenteossa :) Innostuin shoppaamaan ekat aurinkolasini, koska täällä on erittäin kirkasta ja arskat on tietty cool :) Nyt olen illallisella Natural Restaurantissa, joka on sekä sopuhintainen että viihtyisä! Tulasin tiettyjen perinteiden kunniaksi Gin Tonicin, ja maku on juuri niin karmea kuin muistinkin. Onneksi nautinnollisen tulinen pääruoka ja pehmeä banaanipirtelö tasapainottavat makuja.


Phukit ja Ko Phi Phi ovat täynnä turisteja, ja samalla asialla sitä itsekin... Tämän kun hyväksyy, eikä haikaile yksinäisyyden perään, voi nauttia kauniista saarista, rannoista ja sukellusvesistä. Rentoa elämänmenoa löytyy kyllä arjen kiireiden tilalle.

Tapani mukaan näin joulukuussa kirjoittelin jälleen päivän mittaan year reviewtä eli vuosikatsausta. Antoisi vuosi Hesassa ja täällä Kaakkois-Aasiassa. Tulee todella kiitollinen olo kun muistelee mitä kaikkea vuoden mittaan onkaan sattunut ja oppinut. Jännä havainto myö, että ne asiat ja kokemukset mistä voi olla ylpeä tai kiitollinen, ovat hyvin tarkkaan omien arvojen kärkipään juttuja. Ja niitä on aika paljon. Ehkä näitä itselleen tärkeimpiä juttuja on onnistunut toteuttamaan hyvin tämän vuoden aikana ilman suuria ulkoisia paineita...