Semester II
Maanantain lento sujui mukavasti, vähän nukuksissa tosin. Passin leimaus meinasi tuottaa hieman hankaluuksia Singaporen rajalla, ja maahanmuuttovirasto se vasta hankalaksi ryhtyi opiskeluviisumin uusimisen kanssa. Olisi pitänyt olla kaikenlaista alkuperäistä dokumenttia mukana, eikä elokuussa jätetyn hakemuksen laput kelvanneet heidän arkistoistaan. Höh. Kuvittelin byrokratian joustavan tällaisessa tilanteessa, mutta pelataan nyt heidän säännöillään sitten. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa hoitaa tarvittavat laput heille. Asuntolan toimistolta sai sentään vara-avaimen vähän helpommin, jotta kämppään pääsi lepäämään. Tuli myös juteltu aika pitkä internet-puhelu kotiin, ja taisi siellä joku hieman liikuttuakin, kun lapset ovat nyt turvallisesti perillä.
Maililoota on hullun täynnä, eikä sen siivous tänään juuri edistynyt. Kuntosalille lähteminen oli mainio liike illasta, ei ole lähes kahteen kuukauteen ehtinyt matkustukselta treenaamaan. Yhä siitä tulee virkeämpi mieli ja kaikenkaikkiaan parempi fiilis, toimivaa stressinhallintaa siis!
Treenin jälkeen illallinen tuttujen kanssa koulun kanttiinissa ja vierailu uusien vaihtarien luona oli hyvää terapiaa sekin. Lähinnä viimekauden tuttujen kanssa tuli päiviteltyä omaa tuuria. Heidän lisäksi tuo Phuketissa tapaamani saksalainen uusi vaihto-opiskelija bongasi minut ja tuli jututtamaan. Oli huojentunut minut nähdessään, mutta tarina taisi olla kovaa kuultavaa hänelle. Ja sitähän se on. Uutiskuvia en vieläkään juuri halua nähdä, mutta faktatietoa pystyy sulattamaan.
Kuitenkin hyvä, että tunnen nyt pystyvän puhumaan tapahtumista, ja vieläpä siten, että oma olo paranee kerta kerralta. Ahdistus alkaa varmaan lieviinntymään, kun jokaiselle toistaa ääneen, että elämän on tarkoitus jatkua, kun kerran olemme vielä elossa. Kai sen alkaa pikkuhiljaa itsekin uskoa!
KV-toimistolta saa kuulemma halutessaan ajan jonkinlaiseen terapiaistuntoon, jossa käyn ihan mielelläni purkamassa viimeisten päivien kokemuksia. Muuten, vaihtariystäni Kimmo on käsittääkseni selvinnyt Phi Phin saarelta, uskomatonta! Pitää päästä hänenkin kanssa vielä juttusille.
Maililoota on hullun täynnä, eikä sen siivous tänään juuri edistynyt. Kuntosalille lähteminen oli mainio liike illasta, ei ole lähes kahteen kuukauteen ehtinyt matkustukselta treenaamaan. Yhä siitä tulee virkeämpi mieli ja kaikenkaikkiaan parempi fiilis, toimivaa stressinhallintaa siis!
Treenin jälkeen illallinen tuttujen kanssa koulun kanttiinissa ja vierailu uusien vaihtarien luona oli hyvää terapiaa sekin. Lähinnä viimekauden tuttujen kanssa tuli päiviteltyä omaa tuuria. Heidän lisäksi tuo Phuketissa tapaamani saksalainen uusi vaihto-opiskelija bongasi minut ja tuli jututtamaan. Oli huojentunut minut nähdessään, mutta tarina taisi olla kovaa kuultavaa hänelle. Ja sitähän se on. Uutiskuvia en vieläkään juuri halua nähdä, mutta faktatietoa pystyy sulattamaan.
Kuitenkin hyvä, että tunnen nyt pystyvän puhumaan tapahtumista, ja vieläpä siten, että oma olo paranee kerta kerralta. Ahdistus alkaa varmaan lieviinntymään, kun jokaiselle toistaa ääneen, että elämän on tarkoitus jatkua, kun kerran olemme vielä elossa. Kai sen alkaa pikkuhiljaa itsekin uskoa!
KV-toimistolta saa kuulemma halutessaan ajan jonkinlaiseen terapiaistuntoon, jossa käyn ihan mielelläni purkamassa viimeisten päivien kokemuksia. Muuten, vaihtariystäni Kimmo on käsittääkseni selvinnyt Phi Phin saarelta, uskomatonta! Pitää päästä hänenkin kanssa vielä juttusille.

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home