Läksiäiset

Illasta tapasin Alanin ja Cecilian keskustan ostarilla, ja suuntasimme jäätelöravintolaan. Söimme varmaan seitsemän hengen jäätelöannokset: herkkua, herkkua oli. Vaihdoimme siinä muutaman läksiäislahjan, ja siksi nyt soi singaporelaisen laulajan, Stefanie Sunin, cd.

Sitten käveltiin perinteikkäälle Lau Pa Satille, jossa oli myös kolmen uuden harkkarin tervetuloaillalliset. Jos joskus olen valittanut kuinka Singaporessa ei juuri halailla, nyt meininki oli ihan toinen. Illan mittaan pääsi poseeraamaan moneen valokuvaan ja halaamaan lämpimästi hei-hei-kunnes-taas-nähdään. Hieman hämmentävää moinen huomio, mutta lämmitti myös mieltä... Vaikken ole kovasti viettänyt ihan puhdasta vapaavapaa-aikaa singaporelaisten kanssa, ilmeisesti kouluttajan roolista seminaareissa ja matkavalokuvista olen monelle tullut tutuksi.

Lau Pa Satilta käveltiin Singaporen joen rantaan ulkoilmabaariin. Pehmeät sohvat, jazzia livenä ja tähtitaivas kattona sopi rennon illan aineksiksi. Kukaan ei lopulta jaksanut lähteä klubeihin -- hyvä näinkin.

Taksilla yksin kotiin kampukselle hiljaista moottoritietä tullessa pieni haikeus alkoi nousta omiin tunnelmiin. Kuuluu asiaan, muutoksessa jotain vanhaa jää ja uutta tulee tilalle. Onneksi omat (työ)kuviot on selvillä joulukuuhun saakka, joten elämä jatkuu aika vauhdilla taas kesäkuussa Suomessa. Mutta sitä ennen (ja töiden aloittamisen jälkeenkin:) tahtoo kyllä tavata läheisiä!