Ei vuosi- vaan kuukausipäivä
Eilen taisi tulla neljä viikkoa eli siis kuukausi täyteen lentokoneen laskeutumisesta. Paljon on ehtinyt kaikkea hyvää sattua, ja sopeutumisen suhteen honey moon -fiilis yhä jatkuu. Tärkeintä minulle koko prosessissa on ollut yhteys ihmisiin niin täällä kuin Suomessa sekä liikunta. Yliopiston alettua viikko- ja päivärytmi toi myös mielekästä rakennetta viikkoihin.
Ai niin, kuumuuteen sopeutumista piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten. Nimittäin ensimmäisen viikon jälkeen lämpötilat alkoivat tuntua siedettäviltä ja tokan viikon jälkeen normaalilta. Harmi viikon turistien kannalta, jotka ei varmaan voi millään uskoa, että täällä pystyy ihan tosissaan elämään ;-)
Jatkossa varmaan juuri tuon lukujärjestyksen myötä kirjoittelen ehkä enemmän omasta fiiliksestä ja havainnoistani täältä, sillä tuskin jaksatte viikosta toiseen lukea minun taas käyneen luennolla :) Mutta hyvistä oivalluksista luennoilla kyllä hehkutan jatkossakin.
Päivän tapahtumiin: kävin tänään taas sillä toisella yliopistolla, NUS:lla. Heilläkin AIESEC järjesti tervetuloa-tilaisuuden, jossa kertoilin omista kokemuksista vuosien varrelta. Hakemuksia taisi tulla vähän yli 80 jälleen. La 21 - su 22 onkin sitten luvassa "orientaatioleiri" eli toimikauden ensimmäinen seminaari Singaporessa. Siellä minulla on pieni rooli varattuna yhtenä ryhmien vetäjistä viikonlopun ajan.
Tilaisuuden päätyttyä mentiin syömään, kuinkas muuten. Tällä kertaa intialaista, juusto-banaani-roti ja juusto-tomaatti-roti. Samalla tuli juteltua ekaa kertaa vähän pidempään maan AIESEC-puheenjohtajan (Cheryl), huomattavasti ensivaikutelmaa mukavampi henkilö. Niin sitä menee ensitulkinnoissaan helpolla pieleen. Keskusteltiin lähinnä Kiinasta ja Singaporesta. Opettavaista ja kiehtovaa, vaikkein tähän osaa fiksusti keskustelua referoida. Samalla huomasin ilokseni, että opintojen ansioista sitä tietää jo selkeästi perusturistia enemmän maan taustoista ja tavoista.
Kunpa sitä pystyisi säilyttämään tämän aktiivisen asenteen ihmisiin tutustumisessa sekä ehtymättämön tiedonjanon ja mielenkiinnon asiaa kuin asiaa kohtaan! Sillä ei kai maailmasta varmaan uudet asiat lopu, vaikka joskus tuntuukin tylsältä :)
Ai niin, kuumuuteen sopeutumista piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten. Nimittäin ensimmäisen viikon jälkeen lämpötilat alkoivat tuntua siedettäviltä ja tokan viikon jälkeen normaalilta. Harmi viikon turistien kannalta, jotka ei varmaan voi millään uskoa, että täällä pystyy ihan tosissaan elämään ;-)
Jatkossa varmaan juuri tuon lukujärjestyksen myötä kirjoittelen ehkä enemmän omasta fiiliksestä ja havainnoistani täältä, sillä tuskin jaksatte viikosta toiseen lukea minun taas käyneen luennolla :) Mutta hyvistä oivalluksista luennoilla kyllä hehkutan jatkossakin.
Päivän tapahtumiin: kävin tänään taas sillä toisella yliopistolla, NUS:lla. Heilläkin AIESEC järjesti tervetuloa-tilaisuuden, jossa kertoilin omista kokemuksista vuosien varrelta. Hakemuksia taisi tulla vähän yli 80 jälleen. La 21 - su 22 onkin sitten luvassa "orientaatioleiri" eli toimikauden ensimmäinen seminaari Singaporessa. Siellä minulla on pieni rooli varattuna yhtenä ryhmien vetäjistä viikonlopun ajan.
Tilaisuuden päätyttyä mentiin syömään, kuinkas muuten. Tällä kertaa intialaista, juusto-banaani-roti ja juusto-tomaatti-roti. Samalla tuli juteltua ekaa kertaa vähän pidempään maan AIESEC-puheenjohtajan (Cheryl), huomattavasti ensivaikutelmaa mukavampi henkilö. Niin sitä menee ensitulkinnoissaan helpolla pieleen. Keskusteltiin lähinnä Kiinasta ja Singaporesta. Opettavaista ja kiehtovaa, vaikkein tähän osaa fiksusti keskustelua referoida. Samalla huomasin ilokseni, että opintojen ansioista sitä tietää jo selkeästi perusturistia enemmän maan taustoista ja tavoista.
Kunpa sitä pystyisi säilyttämään tämän aktiivisen asenteen ihmisiin tutustumisessa sekä ehtymättämön tiedonjanon ja mielenkiinnon asiaa kuin asiaa kohtaan! Sillä ei kai maailmasta varmaan uudet asiat lopu, vaikka joskus tuntuukin tylsältä :)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home