Seminaarihurmosta
Viikonloppuna olin kouluttajana Malesian UTM-yliopistolla toimivan paikallisen AIESEC:n järjestämässä koulutustapahtumassa. Osallistumassa oli 24 paikallista uutta opiskelijaa (malaijeja ja kiinalaisia), kuusi harjoittelijaa ulkomailta (Tshekin tasavalta, Saksa, Hollanti, USA & Ranska) sekä kouluttajina yhteensä 7 vähän vanhempaa opiskelijaa. Aloitimme lauantaina aamukahdeksalta ja lopettelimme sunnuntaina viiden aikoihin. Orchid Valley oli majapaikkamme kahden päivän ajan, se on n. puolen tunnin matkan päässä yliopistolta.
Kouluksemme lisäksi harjoittelijat esittivät meille HIV/AIDS -tiedotuspakettinsa lauantai-iltana. Nämä viisi opiskelijaa ovat kiertäneet Malesian yliopistoja tiedottamassa, ja ihan syystäkin: Aasia seuraa heti Afrikan perässä levinneisyystilastoissa. Henkilökohtaisen tragedian lisäksi valtiot ovat huolissaan työikäisen väestön harventumisesta. HIV on sikäli kinkkinen, että tartunnasta saattaa kulua kolmesta viikosta aina puoleen vuoteen, ennen kuin se näkyy edes testeissä. Ja fyysisesti näkyviin oireisiin (AIDS) voi mennä yli kymmenenkin vuotta, joten monet elävät tartunnan kanssa siitä tietämättä. Hyvällä asialla siis nuo viisi harjoittelijaa!
Takaisin viikonloppuun, kerrassaan jännä kokemus! Jotenkin tämä järjestö muodostaa oman, maailmanlaajuisen alakulttuurin, jossa olonsa tuntee heti kotoisaksi tuttujen elementtien myötä. Jokaisella maalla ja yliopistolla on toki paljon omaa paikallista väriä ja perinteitä myös. Hupikulttuuriamme tunteville tiedoksi, että pari uutta tanssia tuli opittua ja tietenkin Dragostea Din Tei ("big fish, small fish"...) tuli opetettua eteenpäin. Uskomaton hiki siitä kyllä tulee, sen verran kova aerobinen suoritus se on ;-)
Viikonloppu koostui tiimiyttämispeleistä, järjestön tarkoituksen esittelystä, kokemuksista paikallisesta toiminnasta sekä harjoittelusta ulkomailla, viestintä- ja myyntikoulutuksista, kilpailuista ja simulaatioista. Samoja tuttuja ohjelman osia kuin Suomessa, mutta toteutustapa oli paikoin toimivampaa. Päivät oli pitkiä (lauantai 08-24), vaan se lienee paikallisille ihan luontevaa. Yleensä ottaen kaikki osallistuivat todella aktiivisesti, ja eivät kyseenalaistaneet ohjeita. Pohjoismaissa osallistujat tuntuvat ajattelevan huomattavasti kriittisemmin. Toinen selkeä ero on muuten äänenvoimakkuus; kymmenen aasialaista saa varmaan enemmän ääntä aikaan kuin sata suomalaista -- oli kyseessä sitten huutoja tai aplodeja ;-) Ja silti ihmiset puhuvat aika hiljaisesti keskenään.
Jännästi koko viikonlopun teemana oli elokuva/sarjakuva X-Men, josta en tietenkään itse tiedä mitään. Vaikutti silti toimivan hyvin täällä.
Harkkarien kanssa oli tietenkin mukava jutella heidän kotimaastaan, elämisestä Aasiassa ja vertailla näitä kokemuksia. Yleistäen Aasia on kovin erilainen, mutta kaikki ovat viihtyneet hyvin täällä.
Kouluttajaporukka oli myös varsin kokenutta, osa jo työelämässä ja monet olleet ulkomailla harjoittelussa. Porukkaa johti Justin Lim (oli mm. Tanskan tiimissä 02-03, jolloin nallekarhumainen Erik oli puheenjohtajana:). Työtavoista huokui ryhmätyömentaliteetti. Lyhyitä tapaamisia oli paljon, joilla varmistettiin, että kaikki tietävät oman roolinsa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ainoa miinus oli paperikopioiden puute. Suomessa, kun on totuttu kokoamaan aina tuhti vihkonen seminaarien ohjelmasta, erityisesti kouluttajille. Nyt budjettisyistä ei ollut varaa printtailla ylimääräistä.
Täytyy vielä mainita, että osallistujat valittavat ainoastaan ruuan mausteisuudesta. "Spicy, spicy" huusi palautelappu toisensa jälkeen. Ja minun mielestä ruoka ei ollut lainkaan liian mausteista -- ehkä lounaat Thai Na Khonissa ovat opettaneet minut chilin makuun.
Jännäsi muuten monikulttuurisuus ja uskonnot näkyivät seminaarin ohjelmassa, ruokailujen yhteyteen oli varattu aikaa rukoiluun. Muutenkin kulttuurisesti uutta oli jutella täällä muslimien kanssa, sillä Malesiassa musliminaiset peittävät hiuksensa huivilla (ei sentään kasvoja). Tapana ei ole myöskään kätellä, joten keskusteluissa oli sellainen jännällä tavalla ujo fiilis. Yllättävintä oli kuitenkin sunnuntaina "hei-hein" sanomisten aikaan kuulla itseään kuusi vuotta nuoremmilta kommentteja tyyliin: "siniset silmät ja tuo hymy näyttää oikein söpöltä"! Silmäni taitavat olla enemmän vihreän väriset, mutta hämmentävää tuo silti oli. Minusta kun aasialaiset ovat söpöjä -- ilmeisesti eksoottinen ja erilainen näyttää söpöltä. Hymyillään siis erilaisuudelle :)
Mukava come-back siis kouluttajaksi toisessa maanosassa, voisin suositella vähintään kaikille AIESEC:ssa aiemmin toimineille, nykyisille vaihto-opiskelijoille. Sen verran hauskaa ja opettavaista se jälleen oli!
Kouluksemme lisäksi harjoittelijat esittivät meille HIV/AIDS -tiedotuspakettinsa lauantai-iltana. Nämä viisi opiskelijaa ovat kiertäneet Malesian yliopistoja tiedottamassa, ja ihan syystäkin: Aasia seuraa heti Afrikan perässä levinneisyystilastoissa. Henkilökohtaisen tragedian lisäksi valtiot ovat huolissaan työikäisen väestön harventumisesta. HIV on sikäli kinkkinen, että tartunnasta saattaa kulua kolmesta viikosta aina puoleen vuoteen, ennen kuin se näkyy edes testeissä. Ja fyysisesti näkyviin oireisiin (AIDS) voi mennä yli kymmenenkin vuotta, joten monet elävät tartunnan kanssa siitä tietämättä. Hyvällä asialla siis nuo viisi harjoittelijaa!
Takaisin viikonloppuun, kerrassaan jännä kokemus! Jotenkin tämä järjestö muodostaa oman, maailmanlaajuisen alakulttuurin, jossa olonsa tuntee heti kotoisaksi tuttujen elementtien myötä. Jokaisella maalla ja yliopistolla on toki paljon omaa paikallista väriä ja perinteitä myös. Hupikulttuuriamme tunteville tiedoksi, että pari uutta tanssia tuli opittua ja tietenkin Dragostea Din Tei ("big fish, small fish"...) tuli opetettua eteenpäin. Uskomaton hiki siitä kyllä tulee, sen verran kova aerobinen suoritus se on ;-)
Viikonloppu koostui tiimiyttämispeleistä, järjestön tarkoituksen esittelystä, kokemuksista paikallisesta toiminnasta sekä harjoittelusta ulkomailla, viestintä- ja myyntikoulutuksista, kilpailuista ja simulaatioista. Samoja tuttuja ohjelman osia kuin Suomessa, mutta toteutustapa oli paikoin toimivampaa. Päivät oli pitkiä (lauantai 08-24), vaan se lienee paikallisille ihan luontevaa. Yleensä ottaen kaikki osallistuivat todella aktiivisesti, ja eivät kyseenalaistaneet ohjeita. Pohjoismaissa osallistujat tuntuvat ajattelevan huomattavasti kriittisemmin. Toinen selkeä ero on muuten äänenvoimakkuus; kymmenen aasialaista saa varmaan enemmän ääntä aikaan kuin sata suomalaista -- oli kyseessä sitten huutoja tai aplodeja ;-) Ja silti ihmiset puhuvat aika hiljaisesti keskenään.
Jännästi koko viikonlopun teemana oli elokuva/sarjakuva X-Men, josta en tietenkään itse tiedä mitään. Vaikutti silti toimivan hyvin täällä.
Harkkarien kanssa oli tietenkin mukava jutella heidän kotimaastaan, elämisestä Aasiassa ja vertailla näitä kokemuksia. Yleistäen Aasia on kovin erilainen, mutta kaikki ovat viihtyneet hyvin täällä.
Kouluttajaporukka oli myös varsin kokenutta, osa jo työelämässä ja monet olleet ulkomailla harjoittelussa. Porukkaa johti Justin Lim (oli mm. Tanskan tiimissä 02-03, jolloin nallekarhumainen Erik oli puheenjohtajana:). Työtavoista huokui ryhmätyömentaliteetti. Lyhyitä tapaamisia oli paljon, joilla varmistettiin, että kaikki tietävät oman roolinsa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ainoa miinus oli paperikopioiden puute. Suomessa, kun on totuttu kokoamaan aina tuhti vihkonen seminaarien ohjelmasta, erityisesti kouluttajille. Nyt budjettisyistä ei ollut varaa printtailla ylimääräistä.
Täytyy vielä mainita, että osallistujat valittavat ainoastaan ruuan mausteisuudesta. "Spicy, spicy" huusi palautelappu toisensa jälkeen. Ja minun mielestä ruoka ei ollut lainkaan liian mausteista -- ehkä lounaat Thai Na Khonissa ovat opettaneet minut chilin makuun.
Jännäsi muuten monikulttuurisuus ja uskonnot näkyivät seminaarin ohjelmassa, ruokailujen yhteyteen oli varattu aikaa rukoiluun. Muutenkin kulttuurisesti uutta oli jutella täällä muslimien kanssa, sillä Malesiassa musliminaiset peittävät hiuksensa huivilla (ei sentään kasvoja). Tapana ei ole myöskään kätellä, joten keskusteluissa oli sellainen jännällä tavalla ujo fiilis. Yllättävintä oli kuitenkin sunnuntaina "hei-hein" sanomisten aikaan kuulla itseään kuusi vuotta nuoremmilta kommentteja tyyliin: "siniset silmät ja tuo hymy näyttää oikein söpöltä"! Silmäni taitavat olla enemmän vihreän väriset, mutta hämmentävää tuo silti oli. Minusta kun aasialaiset ovat söpöjä -- ilmeisesti eksoottinen ja erilainen näyttää söpöltä. Hymyillään siis erilaisuudelle :)
Mukava come-back siis kouluttajaksi toisessa maanosassa, voisin suositella vähintään kaikille AIESEC:ssa aiemmin toimineille, nykyisille vaihto-opiskelijoille. Sen verran hauskaa ja opettavaista se jälleen oli!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home