Painottomana uima-altaassa
Pieni paranoia alkaa kertyä näihin aamuherätyksiin, sillä tänä aamuna heräsin 8:20 ja kännykkä oli vieressäni. Ehkä se oli soinut, mutten itse jaksanut nousta ylös. Onneksi tavarat on pakattuna, joten kiskaisin vaatteet päälle ja bussipysäkille. Kampusta kiertävä bussi kurvasi sopivasti ilman odotteluja, ja vei määränpäähän riittävän ajoissa...
Viides teoriaosuus tankattiin päähän, ja sitten kokeen kimppuun. Pari virhettä, mutta läpi meni mainiosti. Sitten kotiin pariksi lepäämään, sillä yöunet jäivät kolmeen tuntiin, kun intouduin lukemaan psykologian kurssin paksua prujua.
Kolmen aikaan alkaa oma allasvuoromme. Kertaamme eri laitteiden nimet ja käymme läpi miten niitä käytetään. Helppoa ja yksinkertaista. Sitten säädetään ilmasäiliä kiinni liiveihin, laitetaan regulaattori kiinni säiliöön ja täyttöletkut kohdalleen.
Vihdoin ja viimein märkäpuvut päälle ja altaaseen harjoittelemaan perusturvallisuutta eli maskin tyhjennystä, hallittua hätänousua pintaan ja hengityksen vuorottelua kaverin kanssa yms. Kaikki varsin helppoa, kun malttaa pysyä rauhallisena. Hengitysilma tuntuu kovin kuivalta, sillä siitä on poistettu kosteus säiliön ruostumisen estämiseksi. No, tärkeintähän että voi hengittää.
Uima-altaassa ei kovin syvälle vielä päästy, mutta kyllä tuosta painottomuudesta sai hyvän esimaun. Merillä varmasti vielä siistimpää! Valoa täällä piisaa, ja räpylöillä on helppo liikkua. Tässä samalla on tietty tullut hieman selailtua sukellusaiheisia web-sivuja, ja vedenalainen valokuvaus jos mikä voisi olla sopivan elitistinen laji vanhuuden varalle, kun rahaa ansaitsee hieman säännöllisemmin ;-)
Allasvuoromme loppui seitsemältä, sitten hieman ruokaa taas vatsaan. Törmäsin kanttiinissa isoon porukkaan AIESEC-väkeä, he olivat pitäneet tänään vaihtosimulaatiota uusille jäsenille. Tunnin verran taisimme siinä istuskella juttelemassa. Sitten päätin herkutella uudella löydöllä, nimittäin vihreällä salaatilla :) Otin ison rasiallisen mukaan ja söin sen sitten kämpillä. Vihreä, kypsentämätön salaatti on täällä todella harvinaista. Maistuipa hyvältä!
Nyt väsyttää kovasti, joten paras varmaan hieman maksaa univelkoja takaisin...
Viides teoriaosuus tankattiin päähän, ja sitten kokeen kimppuun. Pari virhettä, mutta läpi meni mainiosti. Sitten kotiin pariksi lepäämään, sillä yöunet jäivät kolmeen tuntiin, kun intouduin lukemaan psykologian kurssin paksua prujua.
Kolmen aikaan alkaa oma allasvuoromme. Kertaamme eri laitteiden nimet ja käymme läpi miten niitä käytetään. Helppoa ja yksinkertaista. Sitten säädetään ilmasäiliä kiinni liiveihin, laitetaan regulaattori kiinni säiliöön ja täyttöletkut kohdalleen.
Vihdoin ja viimein märkäpuvut päälle ja altaaseen harjoittelemaan perusturvallisuutta eli maskin tyhjennystä, hallittua hätänousua pintaan ja hengityksen vuorottelua kaverin kanssa yms. Kaikki varsin helppoa, kun malttaa pysyä rauhallisena. Hengitysilma tuntuu kovin kuivalta, sillä siitä on poistettu kosteus säiliön ruostumisen estämiseksi. No, tärkeintähän että voi hengittää.
Uima-altaassa ei kovin syvälle vielä päästy, mutta kyllä tuosta painottomuudesta sai hyvän esimaun. Merillä varmasti vielä siistimpää! Valoa täällä piisaa, ja räpylöillä on helppo liikkua. Tässä samalla on tietty tullut hieman selailtua sukellusaiheisia web-sivuja, ja vedenalainen valokuvaus jos mikä voisi olla sopivan elitistinen laji vanhuuden varalle, kun rahaa ansaitsee hieman säännöllisemmin ;-)
Allasvuoromme loppui seitsemältä, sitten hieman ruokaa taas vatsaan. Törmäsin kanttiinissa isoon porukkaan AIESEC-väkeä, he olivat pitäneet tänään vaihtosimulaatiota uusille jäsenille. Tunnin verran taisimme siinä istuskella juttelemassa. Sitten päätin herkutella uudella löydöllä, nimittäin vihreällä salaatilla :) Otin ison rasiallisen mukaan ja söin sen sitten kämpillä. Vihreä, kypsentämätön salaatti on täällä todella harvinaista. Maistuipa hyvältä!
Nyt väsyttää kovasti, joten paras varmaan hieman maksaa univelkoja takaisin...

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home