Terveisiä Alanilta

Lauantaina lähdin aikaisin matkaan kohti naapurikaupunkia ja AIESEC-semmaa. Olimme päättäneet lähteä Cecilian kanssa ajoissa tapaamaan Alania, joka lensi Suomesta Malesiaan sopivasti reilun viikon lomalle. Onnistuimme välttämään ruuhkat rajalla (ensimmäisen kerran pääsin bussilla koko matkan, yleensä menee ruuhkan takia jalkapatikaksi). UTM:n (Universiti Teknologi Malaysia) portilla Alan hyppäsi pirssin kyytiin ja opasti oikealla rakennukselle. Oli mukava vaihtaa kuulumisia, mutta kovin pitkään en kehdannut miestä pitää varattuna, sillä Ceciliakin varmasti halusi oman osuutensa poikaystävänsä ajasta ;)

Iltapäivä vierähti lounaalla jutustellessa ja kaupungissa pyörähtäessä. Ensimmäistä kertaa olin party-delegaattina liikenteessä, oli osallistuin lähinnä tuohon avajaispäivän illalliseen. Jännä kokemus, kun ei ole mitään vastuita mistään eikä kiireitä myöskään. Sitä vain juttelee päivän pitkän ihmisten kanssa :)

Illalliselta on hyvä kertoa yksikohtaisemmin, sillä se oli hyvin erilainen aiemmin kokemistani. Oltiin kampusalueella, iso moskeijaa vastapäätä juhlasalissa. Auringonlaskua odotellessa (ja siten paaston päättymistä siltä päivältä, ramadan on yhä menossa) ohjelmassa oli paljon puheita. Protokolla oli tarkka, titteleitä lueteltiin iso litania henkilöiden tärkeysjärjestyksessä. Ja kunniavieraat tietenkin "kuninkaantuolissa" päälavalla. Suomalainen tuntisi itsensä moisella korokkeella ehkä vaivautuneeksi, mutta täällä valtaetäisyys oli vahva, status näkyy arkitilanteissa. Puheet olivat kovin mahtipontisia. Osa malesian kielellä, osa onneksi myös englanniksi -- oma kielitaito eri vielä riitä juhlapuheisiin. Puheiden loputtua piti vielä odotella puolisen tuntia, joten pistävät meidät katsomaan tapahtuman sponsoreiden mainoksia :) Sitten vihdoin taukomusiikkia, jotta saattoi jutella pöytäseuran kanssa. Harkkarit oli laitettu samaan pöytään, mikä sopi tietysti meille. Siinä porukassa viihtyi ehkä turhankin hyvin, ettei tullut paikallisiin sitten niin paljoa tutustuttua illallisella.

Lopulta aurinkokin laski viimein, ja sitten syömään. Hassua syödä juhlasalissa illallista pahvilautasista kertakäyttölusikalla, vaan Singaporessa ja Malesiassa kertakäyttöastiat on käytössä kaikissa ruokaloissa. En tiedä vielä miksei tiskaus ole täällä suosiossa, onko hygienian kanssa ollut ongelmia vai mistä sitten kiikastaa. Ruoka maistui ja suklaakakku jälleen hurmaavaa. Illallisen päätyttyä alkoi hurja valokuvausrumba salissa, varsinaiset seminaarin osallistujat napsivat ryhmäkuvia. Harkkariporukassa jälleen hieman movie star -fiilis, kun paikalliset tulevat kuvauttamaan itseään meidän keskelle :)

Illan bileet olivat ehkä hieman vaisut, sillä seminaarin osallistujien yöbussit olivat saapuneet jo aamukuudelta, joten väsymys painoi heitä. Juutuimme siinä jotenkin harkkariporukalla juttelemaan pidemmäksikin aikaa, ja siinähän oikeastaan tämän viikonlopun suola juuri olikin. Malesialaisten AIESEC-tuttujen tapaamista ja uusia tuttavuuksia harkkareista. Rentouttavaa.

Sunnuntaina nukuttiin myöhään, kun ei kiire mihinkään. UTM:n asuntola antaa kyllä hieman perspektiiviä kampus-asumiseen. Omassa huoneessa on hyvin tilaa, ja huomattavasti siistimpää. Syötiin kevyt lounas, sanottiin hei-heit tutuille ja sitten matkaan. Teurastin siinä pienen Perdua-auton ovenkahvankin irti vahingossa! Oops. Paluumatka rajan oli sujui ennätysvauhdilla: puolessa tunnissa kahdet rajamuodollisuudet ja bussimatkat. Olisipa aina näin ruuhkatonta rajalla! Reissusta jäi hyvä fiilis: ei varsinainen semmakokemus, mutta rentouttavaa ja tuli tutustuttua mukaviin ihmisiin.

Kotona sitten ilta meni lähinnä perjantain kuvien kanssa, vieläkin tuo jälkikäsittely kestää hieman, vaikka olen jo vähän oppinut automatisoimaan työvaiheita. Lintujen kuvat löytyvät galleriasta.