Pakko kirjoittaa

Harvoin velloo näin kovat tunteet kuin nyt! Vähän taustaa: toiseksi viimeinen tentti on ohi, hyvin meni. Sulkapallosta täältä tuttu kaveri Kimmokin soitti juuri, oli lähdössä viimeistä kertaa asuntolasta ja maanantaina menee sitten lentokentälle. Hyvästien aika, vaikka tietty Suomessa on mahku tavata myöhemmin... Ja käytiin näin tentin jälkeen vaihtarituttujen kanssa yhdessä lounaalla.

Monille vaihtareille tämän päivän tentti oli se viimeinen täällä Singaporessa, ja tietynlainen helpoituksen tunne on luettavissa monen opiskelijan kasvoilta; tentit ovat aina pieni pinnistys. Hyvä fiilis siis! Yhtä lailla tuntuu todella kummalla, että "tässä tämä nyt oli". Vaihto-opinnot, koko seikkailu täällä Aasiassa. Ja opinnot ylipäätään, monille tämä oli myös viimeinen tentti ever, joten siinäkin mielessä tämä symboloi opintojen päättymistä ja uuteen siirtymistä.

Ruokalasta lähtiessäni törmäsin vielä AIESEC-tuttuihin, ja istuin hetkeksi heidän seuraan. Jotenkin on syntynyt syvempi suhde heihin kuin vaihtareihin, ja käytiin siinä läpi lyhyesti kulunutta vuotta ja tulevia. Oma ääni on selkeästi innostunut ja energisoitunut, mutta ajatukset paukkaa hullua rataa. Selkeästi yksi niistä hetkistä, jolloin kova keskittyminen laukeaa ja aivot alkaa tajuta ympäröivän tilanteen, muutoksen ja ehkä ylireagoivat siihen sopeutuessaan. Halusin nyt kerrankin kirjoittaa tajunnanvirtaa suoraan talteen, sillä on tämä mahtavaa kyytiä, vaikkei tälläistä tunteiden vuoristorataa jaksaisi päivästä toiseen ;-) Nyt salille ja katsotaan sitten maailmaa taas hieman tasapainoisemmasta näkökulmasta...